Huhtikuun 7. ja 8. päivänä pidetään Itävallassa Euroopan ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, jonka aiheena on mehiläishoito ilman varroan torjuntaa.
Minulla on kunnia olla yksi puhujista.
Osa esitelmistä on englannin kielellä. Saksan kielellä pidettäviä luentoja ei todennäköisesti käännetä englanniksi.
Juhani Lundén
naturebees 
Ensimmäinen mehiläiskonferenssi täydellisen luonnonmukaisuuden tiimoilta Euroopassa
7.-8.4. 2018 Neusiedl am See, Itävalta
Puhujia oli laidasta laitaan, yhteensä 12, kaikkien yhteinen päämäärä oli mehiläishoito ilman kemikaaleja, erityisesti Varroan torjunnasta eroon pääseminen.
Yksi puhujista toteuttaisi sen peittosikiöitä kuumentamalla ja piti esitelmän laitteesta, jota hänen firmansa valmistaa ja myy… muilla oli vähemmän teknisiä lähestymistapoja.
Tilaisuuden järjestivät Norbert ja Gabi Dorn. Norbert lähti monen aloittajan tavoin mehiläiskurssille muutama vuosi sitten ja ällistyi saamastaan opetuksesta. Opettaja sanoi: ”Tee kevät punkin torjunta näin, tee kesällä punkin torjunta kahdessa erässä näin, tee alkusyksyn punkintorjunta näin, tee loppusyksyn/ alkutalven torjunta näin…” Ei voi olla, tämä ei ole minua varten, ajatteli Norbert, monen muun aloittelijan tavoin. Hän soitti ystävälleen Jürgen Küppersille, ja niin idea konferenssista alkoi realisoitua.
Konferenssin avasi Heidi Herrmann Englannista. Hän edusti National Beekeeping Trust järjestöä, http://www.naturalbeekeepingtrust.org. Osa puhujista oli ns. woodoo porukkaa, mutta Heidin järjestö on tehnyt mahtavaa työtä suuren yleisön piirissä mehiläistiedon levittäjänä. He ovat myös käyttäneet mehiläisiä terapiatyön apuna vankiloissa.
Oman esitykseni jätän muiden arvioitavaksi, mutta sen jälkeen lavalle astui idolini John Kefuss. Hänellä totisesti on mistä puhua: tutkimustoimintaa torjunta-aineista ja putsauskyvystä ja käytännön työtä ammattihoitajana ilman varroan torjuntoja jo yli 20 vuoden ajalta. Kefuss on jo vuosia sitten esitellyt kolme eri lähestymistapaa varroan torjunnan lopettamiseksi: bond test, bond accelerated test ja soft bond test. Mielenkiintoista oli huomata, että itse lanseerasin aikoinaan käsitteen punkkimagnetismi, selitykseksi ilmiölle, jossa jotkut pesät jostain syystä saastuvat kovin nopeasti. Kefuss on saman asian ilmaissut ehkä vieläkin kuvaavammin: varroa black holes. On hyvä, että joku osaa pitää värikkäitä esityksiä!
Erik Österlund Ruotsista ei myöskään juuri esittelyjä kaipaa. Mehiläishoidon Erik aloitti 1974 ja hän oli ammattimehiläishoitonsa lisäksi pitkään myös Bitidningen -lehden päätoimittaja. Erik esitteli nykyisen strategiansa punkkien suhteen. Kaksi viimeistä vuotta hän on torjunut 50% pesistä tymolilla. Torjunnan saavat kaikki pesät joiden saastunta-aste alkoholitestillä ylittää 3% kynnysrajan. Myös siivettömien mehiläisten määrää seurataan tarkasti. Erik esitteli myös Mount Elgon retken vaiheita ja hoitoa pienellä kennokoolla.
Torben Schiffer Saksasta tutkii työkseen kirjaskorpioneja. Kirjaskorpioneja on Euroopassa yli 100 lajia ja osa niistä on aikoinaan esiintynyt luontaisesti mehiläispesissä. Varroan torjunnan ja muovipesien takia ne ovat lähes tyystin hävinneet. Tutkimusten mukaan 25 skorpionin populaatio pitää punkkikannan kasvun kurissa. Skorpioni ottaa punkin pihteihinsä ja imee sen kuiviin. Skorpionien tehosta innostuneet rakentavat pesiä, joissa pesän pohja, seinät tai katto tehdään skorpioneille mieluisaksi asustaa esim. sahanpurun ja höylälastujen avulla. Skorpionit ovat pitkäikäisiä ja lisääntyminen on myös hidasta. Kostea pesäilma on niille turmioksi. Koko sali nauroi ja taputti kun petrimaljalla otetuissa videoissa skorpioni napsi punkkeja yks toisen jälkeen.
Sweitsistä tuleen André Wermalingerin pääviesti oli, että nykyinen luomuhoito on kovin hampaaton, jos tavoitteena mehiläisten luonnonmukaisuuden tai niiden pitkäntähtäimen pölytyskyvyn turvaaminen. Kuten tiedämme luomussa saa käyttää muovipesiä, syöttää sokeria, saa torjua punkkeja ym. Ei juuri eroja. Biodynaaminen mehiläishoito tarjoaa hieman paremman takeen toiminnan luonnonläheisyydestä, mutta hänen ryhmänsä ”Freethebees” on kaavaillut uutta todella tiukkaa luonnonmukaisen mehiläishoidon merkkiä, biodynaamisen ja luomuhoidon yläpuolelle. Tässä uudessa luonnonmukaisen mehiläishoidon systeemissä vain 80% pesistä on tuotannossa, loput 20% jätetään täysin tai melkein täysin luonnon armoille. Minimaalinen hoito lienee sallittua. Heidän yhteistyö partnereina ovat mm. HOBOS projekti, joka etsii villipesiä Euroopan kansallispuistojen alueilta, Tree Beekeeping Int ja European Forest Institute. Metsä on mehiläisten alkuperäinen koti, se meiltä joskus unohtuu. Lainsäädäntö on myös ongelma, koska mehiläinen on osin kotieläin ja osin villieläin. Kotieläimenä sitä koskevat eläintauti lait.
Mm Hartmut Schneider ja Josef Koller jättivät pyynnöstä huolimatta tulematta konferenssiin, koska he pelkäsivät ikävyyksiä, joita he voisivat viranomaisten taholta saada. Saksassa mehiläishoitajien on pakko torjua. Kuulin jopa erään harrastajan kauhukertomuksen, kuinka naapurimehiläistarhaaja ihan vain yhtäkkiä yllättäen ilmestyi heidän kotiinsa ja levitti hänen pesiinsä oksaalihapot, omistajan lupaa kysymättä.
Benjamin Rutschmann Saksasta kertoi tutkimuksestaan, jossa etsitään villimehiläispesiä. Käytössä on kaksi menetelmää, joista ensimmäinen käyttää mehiläisten keruuta ja merkintää syöttöpaikoilla. Kotiin palaavaa mehiläistä seurataan niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten vapautetaan uusi mehiläinen. Toisessa menetelmässä käydään läpi tunnettuja pesäpaikkoja. Niistä noin 7% on ollut asuttuja. Mehiläistiheys on ollut 0,11- 0,14 mehiläispesää /km2. He tutkivat myös parvien tanssietäisyyksiä ja vertasivat tätä tietoa villipesien keskietäisyyksiin hoidetuista pesistä. Keskimääräinen tanssietäisyys oli 460m, kun keskimääräinen villipesän etäisyys ihmisen hoitamasta pesästä oli 2300m. Lopputuloksena oli päätelmä, että villipesät ovat ainakin osin peräisin toisista villipesistä, kaikki eivät ole parvia ihmisen hoitamista pesistä.
Kongressin päätti puolalaisten esitykset. Ensin kuulimme Pjotr Pilasiewiczin esityksen mustan mehiläisen suojelutyöstä Augustow ja Kampinowska metsien läheisyydessä. Valtion mailla on lisäksi menossa 1000 puupesän projekti, jossa käytetään vankityövoimaa. Valmiita moottorisahalla tai käsityökaluilla koverrettuja pesäonkaloita nostetaan 6-10metrin korkeuteen ja sitten odotellaan parvia.
Bartek Maleta esitteli Freebee Associationin toimintaa. Yhdistyksen sisälle on muodostunut oma FortKnox niminen projekti ryhmä, jossa on 14 hoitajaa. He eivät torju ollenkaan ja monet ovat kokeneet suuria, ellei täydellisiä pesien menetyksiä. Heillä on systeemi, jossa pesiä menettänyt hoitaja saa jaokkeita ryhmän muilta jäseniltä, kirjoitettujen sääntöjen mukaisesti. Tämä konkreettinen malli herätti suurta mielenkiintoa ja voisi olla jalostettavissa joksikin suuremmaksi ja jopa Euroopan laajuiseksi.
Illan baarikeskustelut olivat tietysti yksi tärkeä osa kongressin antia. Seuraava kongressi on suunnitteilla Hollantiin ensi syksyksi. Harmin paikka, jos se osuus puintiaikaan.
TykkääTykkää