Start here

Oksaalihappo menettää tehoaan?

Aika ajoin ryöpsähtää keskustelua oksaalihapon vaikutuksista ja tehosta. Tässä muutamia viimeksi kuulemiani:

http://www.sussex.ac.uk/broadcast/read/33537

Tutkimuksen tulos oli, että Suomessa yleisin oksaalihapon käyttömuoto, tiputus sokeriliuoksessa, pitäisi lopettaa mehiläisille vahingollisena.

Lainaus:”Professor Francis Ratnieks, head of LASI, says that beekeepers should cease using the other two methods (”trickling” and ”spraying”, in which a solution of oxalic acid is used) as they are harmful to the bees and less effective at killing Varroa.”

Beesource nimisellä amerikkalaisella mehiläishoidon keskustelupalstalla on nimimerkki JohnBruceLeonard Sardiniasta esittänyt huolestuneita kommentteja oksaalihapon tehosta. John on aloittelija, mutta hän on kuullut useammilta ammattimaisilta hoitajilta, että jokin on muuttunut. Oksaalihappo ei heidän mielestään tehoa enää niin kuin ennen.

Samanlaisesta asiasta sain tässä hiljan puhelun Keski-Suomesta. Vaikuttaa siltä, että tunnollisillakaan torjuntatoimilla ei aina saada riittävää tehoa.

Jos muistan oikein, niin oksaalihapon tiputuskäsittely kehitettiin juuri Italiassa ja laajamittainen käyttö alkoi ensimmäisenä Euroopassa Italiassa ja Suomessa. Sattumaa?

Miten siirryn mehiläishoitoon ilman punkin torjuntaa?

Syitä ja taustaa

Happojen ja tymolin tehon heikkenemisestä ei kai ole merkkejä, mutta viruksien ärhäköityminen on pakottanut happojen käytön lisäämisen. Me emme ehkä torjunnan lopettamisella pysty tuottamaan parempaa hunajaa, mutta huoli hunajan maineesta puhtaana elintarvikkeena ja huoli mehiläisten elinvoimasta ja taudinkestävyydestä voi olla joillekin riittävä perustelu muutoksen hakuun. Mehiläishoito ilman punkin torjuntaa vaatii uuden hoitotavan. Mehiläishoito ilman punkintorjuntaa tuottaa, ainakin lyhyellä tähtäimellä, selvästi vähemmän.

Jotta tulisi kaikille selväksi mistä tässä on kyse: Mehiläishoito ilman punkintorjuntaa ei onnistu ilman kestävää, valikoitua mehiläiskantaa ja melko pitkää hoitokokemusta. Muuten lopputulos on lähes kaikkien pesien kuolema. Uskokaa minua, puhun kokemuksesta.

Tämän nyt selostamani hoitomenetelmän aion ottaa käyttöön ensi kesästä alken. Suunnitelman pohjana on Josef Kollerin suunnitelma, ”Zuchtprojekt ROOTS”. Koska Saksassa on laki punkkien torjumisesta, asian eteenpäin vieminen on hänelle hieman hankalaa…

Maailmalla on paljon yksittäisiä mehiläishoitajia, jotka eivät torju punkkeja. He ovat edelläkävijöitä ja oman tiensä kulkijoita, ja monille heistä ideologia on rahaa tärkeämpää. USA:ssa on tiedemiesten johdolla kehitetty punkkia kestäviä kantoja kaupalliseen käyttöön. Siellä on myös torjumattomien mehiläishoitajien yhdistys, joka järjestää koulutustilaisuuksia. BeeWeaver, ja muutamat muut, myy kestäviä emoja, tosin Texasin lämmössä eläneitä ja ehkä hieman afrikanisoituneita. Euroopassa tarjonta on heikompaa, ja taidan olla lähes ainoa, joka on tarjonnut myös lehti-ilmoituksilla punkkia kestäviä emoja kaikkien saataville. Kenelläkään ei ole tähän asti ollut valmista vastausta, jonka voisi kertoa kun aloittelija kysyy: Miten siirrytään mehiläishoitoon ilman punkintorjuntaan?

Jos haluaa välttyä isoilta tappioilta, niin kannattaa ensin ostaa kestäviä mehiläisiä. Jos et tee näin, niin pesäkuolemat ovat lähes sietämättömiä n. 10 vuoden ajan.

Hoitotoimet mehiläishoidossa ilman punkintorjuntaa

Kannattaa aloittaa yhdellä tarhalla.

Huhtikuu lumien sulettua: Kuolleiden keruu, kakusto lajitellaan sulatettaviin(erittäin tummat ja sotketut), tyhjiin ja ruokakakkuihin.

Huhti-toukokuu- kesäkuu: Painojen tarkkailu ja kuolleiden pesien siistejä ruokakakkuja laitetaan keveille pesille tarpeen mukaan aivan talvipallon viereen. Heikompia pesiä siirretään omille tarhoille tarkkailuun. Nämä siirrot eivät ole välttämättömiä. Laatikoita lisätään tarpeen mukaan.

Kesäkuun puoliväli, vähän ennen juhannusta: Vahvat pesät jaetaan kahtia samaan tai eri tarhaan ilman että emoa etsitään. Tämä toimenpide on todellakin lähestulkoon pesän jakaminen kahteen yhtä suureen osaan, ja eroaa sikäli jaokkeen teosta. Tällä tavalla tehden emotonkin puolisko saa riittävän miehityksen. Emoton puolisko heikkenee jaon jälkeen jonkin verran, jos se jätetään samaan tarhaan. Jos käytössäsi on eristettyä kalustoa, niin älä ole huolissasi hunajasadon menetyksestä, se on minimaalista. Jos tarhalle ei enää mahdu pesiä, siirretään uudet pesät seuraavalle tarhalle n. 2-3km päähän. Tästä tulee uusi torjumaton tarha.

Heinäkuu: laatikoita lisätään tarpeen mukaan. Uudet emot aloittavat munintansa heinäkuun puolivälissä ja näin molemmilla pesän puoliskoilla on aikaa vahvistua ennen talvea. Punkkia kestävät mehiläispesät vahvistuvat huomattavasti hitaammin kuin ”normimehiläiset”. Niiden pitää tarkkailla jokaisen sikiön kehitystä ja saastuneet toukat poistetaan kennoista.

Elokuun alku: Hunajan korjuu siten että mehiläisille jätetään melko runsaasti hunajaa sikiökakkujen lähelle. Talviruokinta aloitetaan välittömästi, ja pesää ruokitaan pesän painon perusteella tiettyyn minimipainoon, joka riippuu pesäkalustosta; minulla kahden matalan vaneriosastoisen pesän minipaino on n. 45 kg.

Varroaa kestävien mehiläisten alue

Edellä selostetulla tavalla toimimalla alkaa yhdestä pisteestä laajenevassa ympyrässä muotoutua varroaa kestävien kuhnureiden lentoalue.

Naapuritarhaajien kanssa olisi hyvä päästä yksimielisyyteen siitä, että aloitetaan omien mehiläiskantojen ylläpito. Kumpikin voi pitää yllä omaa kantaansa. Ei ole tarpeen päästä yksimielisyyteen rotuasioista. Kunhan naapuri olisi yksimielinen siitä, että omaa kantaa kehittämällä pääsee varmemmin hyviin tuloksiin kuin uutta kantaa hankkimalla. Jos te näin naapurihoitajan kanssa molemmat kehitätte omia mehiläiskantojanne, alkaa alueen mehiläiskanta myös teidän hoitoalueiden raja-alueilla pikkuhiljaa muuttua peremmin punkkeja kestäväksi. Mutta jos naapurihoitaja edelleen luottaa osto-emoihin laajassa mitassa, niin pesäsi ja tarhasi teidän hoitoalueiden rajalla eivät muutu kestävemmiksi. Ne ovat suurimmassa vaarassa kuolla.

Itse aion ratkaista tuon raja-alueiden ongelman kasvattamalla parituspesissä emoja hoitoalueeni keskellä, ja siirtämällä sieltä emoja raja-alueiden tarhoille. Näillä vara-emoilla voi myös tehdä jaokkeita niistä pesistä jotka vahvistuvat jakokelpoisiksi kesäkuun puolivälin jälkeen.

Ruovesi on Suomen ensimmäinen varroaa kestävien kuhnureiden lentoalue.

Kestävää hunajan tuotantoa

On kiehtova ajatus, että luontoa mahdollisimman vähän kuormittava hunajan tuotanto, samalla kun se olisi ympäristön kannalta kestävin, voisi olla myös mehiläisten kestävyyden ja terveyden kannalta paras tapa tuottaa pitkällä tähtäimellä.

Markkinat vaativat kaikessa kotieläintuotannossa tehokasta tuotantoa. Mehiläishoito ei tee siinä suhteessa poikkeusta. Jos hyväksymme jatkuvan antibioottien ja hormonien käytön, tuotanto on tehokasta, mutta ei kovin eettistä tai kestävää. Siksi Euroopan Unionissa on asetettu eläinten lääkitsemiselle rajoja ja hormonien käyttö kotieläintuotannon kiihdyttäjänä lienee kokonaan kielletty.    

Myös mehiläishoidossa käytettiin aiempina vuosina useita antibioottivalmisteita rutiinin omaisesti. Ongelmat eivät poistuneet, päinvastoin. Antibioottien käyttö on mehiläishoidossa tätä nykyä kiellettyä.

Varroa punkki (Varroa destructor) on mehiläisten sikiöillä loisiva 1,5mm pitkä, litteä ja punaruskea punkki, joka tappaa mehiläisyhteiskunnan viimeistään kolmessa vuodessa, jos sitä vastaan ei lääkitä. Se tuli aikoinaan läntisen hunajamehiläisen riesaksi Kaukoidästä tutkijoiden tuomana Länsi-Saksaan 1970 luvulla. Sieltä tämä alkuaan itäisen hunajamehiläisen (Apis cerana) loinen alkoi levitä ympäri Eurooppaa, Amerikan mantereelle, ja lopulta myös Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Tänä päivänä se on mehiläisten ylivoimaisesti pahin vitsaus. Se on myös suurena osasyynä viimeaikaisiin paljon kohua herättäneisiin laajoihin mehiläiskuolemiin. Punkki tappaa pesän yhdessä virusten ja muiden taudinaiheuttajien kanssa.  

Läntisellä hunajamehiläisellä ei ole luontaista vastustuskykyä tätä punkkia vastaan, koska punkin ja mehiläisen yhteiselo on jatkunut niin lyhyen aikaa. Mehiläistutkijat ympäri maapallon yrittävät tuoda helpotusta ongelmaan. Joku kehittelee torjuntakeinoja, mutta yhä useampi tutkija on sitä mieltä, että ainoa kestävä ratkaisu on punkkia kestävän mehiläiskannan luominen. Se on vain osoittautunut odotettuakin visaisemmaksi tehtäväksi.

Kuulostaa uskomattomalta, tai ehkä ei, mutta punkkia kestävän mehiläisen ovat onnistuneet luomaan lähinnä useat yksityiset mehiläishoitajat eri puolella maapalloa.  Näyttäisikin siltä, että tällainen jalostustyö kestää noin kymmenen vuotta. Todellinen ongelma on asenteiden muuttaminen. Mehiläishoitajat ovat vajaassa 40 vuodessa niin tottuneet ajatukseen punkkien jatkuvasta mahdollisimman tehokkaasta tappamisesta, että ajattelutavan muuttaminen lienee kestävän tuotannon aikaansaamisessa se vaikein pala.

Punkkien jatkuva mahdollisimman tehokas tappaminen estää mehiläisten luontaisen kestävyyden kehittymisen. Punkkien kanssa leviävät virukset muuttuvat jatkuvasti tuhoisemmiksi.  Punkista tulee aina vaan pahempi vitsaus ja mehiläinen aina vain heikkenee suhteessa punkkiin. Tämä kierre pitää katkaista.

 

USA vastaan Eurooppa

USA on iso ja monin paikoin harvaanasuttu maa. Siellä on myös alueita, joissa on elinvoimainen villimehiläiskanta. Ei siis ole ihme, että siellä on ilman varroan torjuntaa hoitavia mehiläishoitajia jo niin paljon, että he pitävät vuotuisen konferenssin.

http://www.bushfarms.com/organic_beekeeping_meeting.htm

Eurooppa on erilainen. Se on hyvin tiheästi asuttu ja joissakin maissa on olemassa jopa lainsäädäntöä, joka velvoittaa mehiläishoitajan torjumaan punkit pesistään. Silti sielläkin on pioneereja, jotka haluavat muutosta mehiläisten hoidon käytäntöihin, koska he näkevät tulevaisuuteen. He näkevät miten mehiläisten jatkuvan lääkinnän tie on tultu loppuun. Josef Koller Saksassa on heistä yksi.

http://www.josefkoller.de/index.php

Ehkä merkittävin pioneeri on John Kefuss, Yhdysvalloissa syntynyt, mutta Etelä-Ranskassa ja Chilessä vaikuttava kosmopoliitti.

http://www.chbr.org/WaggleDancing/tabid/63/EntryId/15/Who-Is-John-Kefuss.aspx

USA vastaan Eurooppa, ei ihan tasapeli?

Kuvassa John Kefuss puhumassa Euroopan Buckfast jalostajien vuotuisessa kokouksessa, paikka Saksa  Neuenstein-Aua.

 

 

 

 

Villit ja vapaat mehiläiset

On esitetty ajatus siitä, että perustetaan yhdistys niille mehiläishoitajille, jotka haluavat hoitaa mehiläisiä oikeasti luonnon mukaisesti.

Meillä on jo luomuhunaja, mutta luomuhunajan tuotannossa on monia ongelmia. Luomutuotannon säännöt on tehty siitä lähtökohdasta, että mehiläisellä on hyvä olla. Se, kuinka suuret ovat tuotannon hiilidioksidipäästöt, ei ole määräävä periaate.  Luomussa mehiläisten lääkitseminen on sallittua. Lääkintä jatkuvasti tehtynä heikentää mehiläisiä. Myös luomuhoidossa mehiläispesät lääkitään varroapunkkia vastaan mahdollisimman tehokkaasti, tästä johtuen mehiläiselle ei pysty kehittymään luontaista vastustuskykyä. Mehiläisten virusongelmat pahenevat ja tämä on jo johtanut lääkinnän lisäämiseen myös luomuhoidossa.

Luomusokeri tuodaan ulkomailta. Sokeria saa syöttää miten paljon tahansa. Luomussa saa käyttää muovisia hunajaosastoja.  Luomusäännöt poikkeavat maasta toiseen.  Onko hunajan luomutuotanto uskottava ja luonnon ja ympäristön kannalta paras tapa tuottaa? Mielestäni ei ole.

Mielestäni uskottava ja luonnon kannalta paras tapa on sellainen, jossa hunajan tuotannon ympäristövaikutus on mahdollisimman pieni. Tämä saavutetaan rajoittamalla sokerin syöttöä esim. 15 kg:aan /vuosi ja luopumalla kokonaan lääkinnästä. Varroapunkin osalta voidaan ensivaiheessa tyytyä minimaaliseen torjuntaan, josta suunnitelmallisesti pyritään vähitellen eroon. Käytetään vain puisia mehiläispesiä ja minimoidaan pesien hoito.

Mehiläisten hoidosta ilman varroan torjuntaa tulee uusi tuotantotapa, luomuhoidon ja tavanomaisen hoidon rinnalle. USA:ssa tämä on jo todellisuutta. Siellä on markkinat ilman varroan torjuntaa tuotetulle hunajalle.    http://www.beeuntoothers.com/    Kuluttajien tietoisuus kasvaa ja he vaativat aina vain enemmän.  Oikeasti luonnon mukaista hunajan tuotantoa.

 

Juhani Lundén

http://www.saunalahti.fi/lunden

http://www.saunalahti.fi/lunden/varroakertomus.html

https://www.youtube.com/user/juhanilunden

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.